maanantai 30. syyskuuta 2013

"Onpas komia nimi, ei ole enää Mini"


Postauksen otsikko on otettu miehen siskon tekemästä, ihanasta kortista!

Meidän miniministerimme ei tosiaan ole enää äidin pieni Minsku tai isän Herra Kilpinen vaan rakas poikamme otettiin sunnuntaina kristillisen seurakunnan jäseneksi nimellä: 

    Luukas Dara   







Kirjoittelen kattavammin ristiäisistä kunhan saan kahlattua kaiken kuvasaldon kokonaan läpi :) 




Loistavaa alkavaa viikkoa kaikille!


lauantai 28. syyskuuta 2013

Pikakuulumiset


Hejsan! Tulin pikapikaa moikkaamaan.. Viikonloppu on kulunut varsin kiireisissä merkeissä; perheen kanssa syysmarkkinoilla humputtelua ja ristiäisvalmisteluja tehden! Maanantaina palaankin sitten blogin pariin ristiäiskuulumisten merkeissä ;)











Kuvituksena tässä postauksessa toimii pikapikaa sovituskopissa napatut kuvat.. En henkilökohtaisesti kauheasti näistä sovituskopissa otetuista kuvista pidä, mutta nyt ei ole parempaakaan tarjolla :)

Rentouttavaa viikonloppua!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ristiäiskutsut


Huomenta! Tänään ollaankin suht normaaliin aikaan hereillä :) Nyt kun kaikki vieraat ovat varmasti kutsunsa saaneet uskallan julkaista meidän ristiäiskutsut myös täällä blogin puolella! Muitakin ristiäisjuttuja on jonkin verran luvassa, itse juhlasta sitten ainakin :) Ulkoistimme suurimman osan järjestelyistä, joten senkään takia valmisteluista ei pahemmin kirjoitettavaa ole :) 

Vaikka sanallisesti vieraat saivatkin tiedon ristiäisistä ja ajankohdasta jo ennen kutsuja niin meille oli tärkeää lähettää myös perinteiset kutsut postitse. Tiedän oman mammani ainakin ilahtuneen ja arvostaneen tätä perinteisempää tapaa suuresti! 
Halusin myös nimenomaan laittaa nämä postitse vaikka suurimmalle osalle kutsutuista olisi hyvin voinut antaa kuoren ihan käteenkin tavatessa. Minä ainakin ilahdun valtavasti kun postilaatikossa on minulle osoitettu kirje, muukin siis kuin lasku ;)

Kutsujen pohjaksi valitsin tietysti sinisen sävyn ;) Alunperin suunnittelin reunoille aaltoilevat ääriviivatarrat, mutta koska en sellaisia löytänyt päädyin leikkaamaan reunat kuviosaksilla ja lisäämään päälle hopeista kimalleliimaa.. Onneksi näin, koska lopputuloksesta tuli mielestäni paljon parempi!










Kortin sisäpuolella reunat on edelleen tehty samalla tyylillä.. Sisäkanteen printtasin Peppi Pitkätossun laulun sanat :) Mielestäni juuri teemaan sopivat sanat vai mitä mieltä olette?! :)
Toisella sivulla onkin sitten tarkemmat tiedot itse tilaisuudesta.

Mietin, että kutsuihin olisi ollut hauska piilottaa jonkinlainen vihje tulevasta nimestä, mutten suoraan sanottuna keksinyt mitään hyvää tapaa. Sitäpaitsi olemme jo antaneet läheisille etunimestä pienen vihjeen; se ei sisällä R-kirjainta. :) Äitini ja kummitätini ovatkin melkein kaikki mahdolliset nimet minulle jo ehdottaneet, muttei kuitenkaan sitä jonka Mini kasteessa itselleen saa!
Laittakaahan tekin arvauksianne kommentiboksin puolelle!!












Vieläkö joku teistä lähettää perinteisiä kortteja esim jouluisin postitse vai onko tällainen tapa jo ihan kuollut?

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mukavaa viikonloppua!


Heippa! Tulin pikaisesti toivottamaan teille oikein mukavaa ja rauhallista lauantai-iltaa...tai sitten vastaavasti vauhdikkaampaa iltaa! :) miten kukin nyt viikonloppunsa viettää!

Alla olevasta kuvasta näettekin missä merkeissä meidän ilta vierähtää.. Saadaan viettää ihan kahdestaan laatuaikaa, isän juhliessa psykiatrian ja aluesairaalan yhteisissä kemuissa.. Täytyy tunnustaa, että itseäni hieman harmitti etten kyseisiin juhliin päässyt. Tiedän kuitenkin, että mikäli tilauus juhliin lähtemiselle olisikin tullut, olisin silti valinnut kotiin jäämisen. On tämä kaikki niin paljon tärkeämpää < 3 

Nyt minä kaivan kaapista herkut esiin ja me jatkamme tätä sohvalla makoilua!




                                                   
                                                              Ihanaa viikonloppua!!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Turku-päivän kuulumisia


Hejsan pitkästä aikaa! Elossa ollaan ja voidaan hyvin :) Viime aikoina vain ei kauheasti ole ollut aiheita mistä tänne blogin puolelle kirjoitella..Kukaan tuskin haluaa nähdä päivästä toiseen samanlaisia kotiasukuviakaan ;) Olisiko teillä jokin tietty aihe mistä haluaisitte postausta tai että kirjoittaisin? Ideaoita otetaan vastaan ja yritetään toteuttaa parhaan mukaan!

Tässä kuitenkin muutamia kuvia eiliseltä Turku-reissulta. Meidän piti oikeastaan jo keskiviikkona suunnata ostoksille, mutta koska ti-ke välinen yö oli todella vaikea pikkuisen vatsanpurujen vuoksi päätimme siirtää reissua.. 
Keskiviikko-torstain välinen yö sitten taas oli yksi parhaimmista :) Asiaan tosin vaikutti varmasti oma periksi antamiseni; Mini nukkui nimittäin ensimmäisen heräämisensä jälkeen koko loppu yön meidän vieressä! Tähän asti olen yrittänyt sinnikkäästi häntä nostaa aina syömisen jälkeen takaisin omaan sänkyyn. Omassa sängyssä hän nukkuu sen max 1h kunnes herää, vierellä saatiin nukuttua melkein kolme tuntia putkeen! Saa nähdä minkälaisilla nukkumisjärjestelyillä tästä jatketaan :)

















Tällä kertaa emme edes miettineet ruokailua jossakin lempiravintoloistamme vaan painelimme suosiolla suoraan Rax:iin, jossa mies maistoi mm vaahtokarkkipizzaa ja itse vedin pehmisöverit! :)
Tyhjin käsin emme myöskään joutuneet kotiin palaamaan, ainoastaan minä jäin ilman ristiäismekkoa! Pitänee vielä käydä oma vaatekaappi läpi josko sieltä kuitenkin löytyisi jotain päälle pantavaa.











En yleensä tykkää pukeutumisessani minkäänlaisesta kimalteesta tai glitteristä, mutta tämä H&M:n huivi pisti ohi kävellessä silmääni. Harmaa sävy, maltillisilla paljeteilla tuovat hieman sitä jotain muuten niin mustaan syyspukeutumiseeni! Jostain syystä en vain osaa käyttää värejä syksyllä/talvella, tähän pitäisikin saada muutosta! 
Hintaakaan tälle heräteostokselle ei kauheasti tullut, joten eipä jää harmittamaan mikäli käyttökertoja ei montaa kertyisikään. Yleensä kuitenkin pyrin ostoskäyttäytymisessäni ostamaan ehkä hieman kalliimmalla, mutta materiaaleihin sekä klassiseen ja ajattomaan ulkonäköön panostamalla tekemään hankintoja jotka menevät ja kestävät vuodesta toiseen.





Lopuksi vielä kuva uudesta rannekorustani; miracles happen! Kyseessä on televisiostakin tuttujen näyttelijöiden luoma Tesian-mallisto, josta ajattelin tehdä ihan oman postauksen!




Mukavaa viikonloppua! Onko teidän kalenterit täyttyneet menoista vai vietättekö vapaata vailla suunitelmia? 


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Myydään;


Huomenta! Kyllä, täällä tosiaan nautitaan vasta aamukahvista :) Pari viime yötä on mennyt hieman hankalammissa merkeissä Minin valvottaessa. Ihma kyllä en ole tämän väsyneempi, vaikken päivisinkään juurikaan saa nukutuksi.. Äitiyshormonit varmasti hyrräävät! Nytkin on parasta aikaa jo pyykin- ja astianpesukoneet pyörimässä, tutit kiehumassa.. Ruokapuolen onneksi meillä hoitaa yleensä mies ;)

Tulin nyt pikaisesti vinkkaamaan teille myynnissä olevista huuto.net kohteistani. Upeat korkokengät (koko 37) etsivät nyt uusia koteja, Steve Maddeni:t  ovat käyttämättömät!











Biancon nudet korkkarit in action!


Nuo Maddeni:t ostin juuri ennen positiivista raskaustestiä.. Enkä niitä uskaltanut oikein raskausaikana, ison mahan kanssa käyttää, tosin sellaisia tilaisuuksiakaan ei pahemmin vastaan tullut joihin ne olisi voinut jalkaan sujauttaa :) Nyt olen taas sen verran mukavuudenhaluiseksi tullut, etten ihan noin korkeakorkoisia kenkiä tule käyttäneeksi. Eikä noilla koroilla sitten myöhemmin pojan perässä pahemmin juosta ;)

Jaloissani en varsinaisesti synnytyksen jälkeen mitään muutoksia havainnut, kaikki muut kenkäni istuvat edelleen yhtä hyvin jalkaani paitsi nämä nudet Biancot. Näistä luopuminen kyllä kirpaisee, ovat malliltaan juuri täydelliset, lisäksi nudet korkkarit pitäisi joka naisen kenkäkaapista löytyä! Katsokaa vaikka kuvasta, mitä nämä tekevät jaloille ;) 






Kohteisiini pääset TÄSTÄ! Loppuviikosta lupaan palata blogin pariin oikeankin postauksen muodossa..Luvassa ainakin Turku-päivän kuulumisia! Siihen asti, ihanaa loppuviikkoa!!


torstai 12. syyskuuta 2013

Nolla vuotta. Yksi kuukautta


EDIT:// Tein tämän postauksen jo eilen..Sen kirjoittamiseen taukoineen meni kaikkiaan 10h ja unohdin näköjään lopuksi painaa julkaise-nappiakin :D 


Meillä juhlitaan tänään yksi kuukautissyntäreitä! Neonataali eli vastasyntyneisyyskausi päättyy ja voidaankin puhua imeväisikäisestä. Pituutta ja painoa syntymään verrattuna on tullut hurjasti, välillä oikein kauhistelen miten "iso" poika tuo jo onkaan!! :)

Eilisellä punnituksella vaaka näytti 3.4 kg kun syntymäpaino oli 2.7 kg ja ensimmäisinä päivinä paino laski aina 2.5 kilogrammaan. Pituutta Minillä syntyessään oli 47cm, varsin pienipirpana siis :) Nyt kuitenkin senttejä oli kertynyt 53!






Kuukausi sitten, keskiviikko aamuna heräsin n. klo 06.00 menkkamaiseen jomotukseen alavatsalla. Ensimmäinen tuntemus koko 9kk:n aikana! Jännittynein mielin pohdin tämän tuntemuksen merkitystä. Se oli kuitenkin niin lievää jomotusta, että ajattelin sen olevan harjoitussupistelua tms.. Salaa kuitenkin mietin voisiko tässä nyt tapahtua jo jotakin :)  Viikkoja tuolloin oli "vasta" 38+5..
Samalla muistin, kaikki tekemättä olevat hommat :)
Niinpä siinä aamun tunteina varmuuden vuoksi laitoin nettipankissa kaikki eräpäivää lähenevät laskut maksuun ja pakkailin Nelly.com:iin ja Zalandolle palautukseen menevät paketit. Nautimme mieheni kanssa myös aamiaisen kaikessa rauhassa :)
Mies lähti varmuuden vuoksi tankkaamaan autoa ja palauttamaan pakettini postiin. Sillä välin aloinkin voimaan erittäin voimakkaasti pahoin.. Kipuilu oli edelleen lievää menkkamaista jomotusta, mutta muuten pystyin vain makaamaan kylpyhuoneen lattialla WC-pöntön vieressä. 

Yhdeltätoista päätimme lähteä käymään synnärillä näytillä. Olimme valmistautuneet, että laittavat meidät vielä takaisin..toisin kuitenkin kävi :)
He ohjasivat minut aluksi tutkimushuoneeseen käyrälle.. Supistukset olivat tosiaankin alkaneet ja olin 3 cm auki, joten jäimme osastolle sisälle. Sairaalassakin pystyin vain istumaan jakkaralla ja roikkumaan lavuaarinreunalla niin pahoinvoiva olin! Pieniä supistuksia siinä oli ja meni, mutta se huono olo vei koko huomioni. 

Puolilta päivin olo helpottui sen verran, että pystyin kokeilemaan ammetta kivunlievityksenä.. Tästä tykkäsin kovasti. Kyllä niitä supistuksia tietysti tuli, mutta vesi vei niiltä terävimmän kärjen ja rentoutti oloa.. Rakastan muutenkin lämmintä vettä, joten tuo  oli varsin ominainen paikka minulle..melkein voisin sanoa nauttineeni ;) 

Parin tunnin jälkeen veden vaikutus alkoi hävitä ja kivut puskea voimakkaammin läpi. Tässä vaiheessa pyysin jotain lisä kivunlievitystä. Minut ohjattiin saliin tilanne katsausta varten; 9cm auki ja puudutteiden anto oli liian myöhäistä! 
En ollut etukäteen tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa synnytyksen varalle. Olin päättänyt mennä tilanteen mukaan; olla ilman puudutetta, mutta toisaalta ottaa sen jos siltä tuntuu. Ja tuolla hetkellä todella tuntui siltä.. Hieman siinä taisinkin kiroilla, että miten niin liian myöhäistä muka :D

Kello oli tuolloin varmaan vähän yli kolme.. Melko pian tulikin ponnistamisen tarve ja päästiin toimiin :) Avautumisvaiheen kivut katosivat täysin, tilalle tuli varsin jännä venymisen tunne..en osaa sitä sen paremmin kuvailla,mutta totta on kun sanotaan sen avautumisvaiheen olevan "pahin". Ja tuo "pahinkin" riippuu täysin ihmisestä, jokainen kokee kipua eritavalla ja kipukynnyskin on yksilöllinen.
Ponnistaessa pystyy kuitenkin itse tekemään ja viemään synnytystä eteenpäin... Lopulta, klo 16.15 oli palkinto maailmassa! < 3  






Tässäpä synnytyskertomukseni pääpiirteittäin. Synnytys on ainutlaatuinen ja varsin henkilökohtainen kokemus, se miksi kuitenkin halusin pienen pintaraapaisun siitä jakaa näin julkisesti on varsin yksinkertainen. Netissä synnytyskertomuksia lukiessa 99% niistä on aika karmaisevaa luettavaa. En sano etteivätkö ne olisi totta. Osa varmasti onkin, mutta osa on varmasti liioiteltuja tai hieman väritettyjä. Ihmiset tulevat myös herkemmin kirjoittamaan nettiin niistä huonoista ja negatiivisista kokemuksistaan kun taas positiivisemmat jutut jäävät. Kun kaikki on sujunut hyvin ei moni katso aiheelliseksi tulla siitä kirjoittamaan. Näin ollen helposti tulee kuva, että synnytys on kauhea, kivulias ja tuskallinen kokemus!
Myös muiden naisten kanssa käymäni keskustelut olivat aika pitkälti linjaa " tiedät synnyttyväsi kun luulet kuolevasi"-linjaa :) Miksi ihmeessä meidän pitää pelotella toisiamme ja maailalla kauhukuvia seinille?!
Kyllähän synnyttäminen sattui, sitä en kiellä mutta olin odottanut todella paljon pahempaa. 

Tällaista tällä kertaa :) Tässä tosiaan minun mietteitäni sekä asiaa minun kokemana. Meillä kaikki suijui nopeasti ja hyvin, erilaisia tarinoitakin varmasti on.



Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 10. syyskuuta 2013

DIY: vanha kolmeruutuinen ikkuna


Ostin reilu vuosi sitten tämän vanhan kolmiruutuisen ikkunan huutonetistä. Se oli juuri sellainen jota olin pitkään etsinytkin; kolme ruutua ja mitat täsmäsivät täydellisesti  seinän kanssa johon ikkunanpokaa olin suunnitellutkin. 

Tiesin huutaessani ikkunaa, että se vaatii kunnostusta ennenkuin sen voi seinälle ripustaa.. Entisöintiprojektini on valitettavasti kuitenkin unohtunut aivan totaalisesti! Viime kesän kiireitä on aina hyvä syyttää ;) Jossain vaiheessa taas en enää halunnutkaan tätä olohuoneemme seinälle vaan suunnittelin teettäväni siihen isot, mustavalkoiset canvas-taulut.. Nyt kuitenkin muistin taas tämän vanhan, kauniin pokan olemassaolon ja innostukseni sen entisöintiin heräsi uudelleen :)













Tällaisia vanhoja ikkunanpokia näkee nykyään varsin monissa liikkeissäkin myynnissä. Kuismalla mm olen ainakin nähnyt lähes samanlaisen kuin tämä meidän ikkuna ja melkein sortunutkin sen täydellisen maalipinnan ja puhtaiden ruutujen edessä ;)

Kuitenkin minua viehättää enemmän tässä kohtaa tietynlainen rosoisuus ja "historiallisuus" vai mitä mieltä olette vanhasta lyijykynä merkinnästä "kamaarin ikk. vas." joka on kirjoitettu ostamaani ikkunaan! Sen verran tiedän, että ikkunanpoka on vanhasta purkutalosta, harmikseni en tullut kysyneeksi miten vanha se mahtaa olla. Lisäksi nimenomaan haluan entisöidä tämän itse uuden ostamisen sijaan.. Lopputuloksessa näkyy sitten se oma kädenjälki  ja oman työn tulos :)

Kun nyt vain saisi otettua tämän projektin työn alle! Yksi syy projektin "unohtumiseen" on varmasti siinäkin etten oikein tiedä miten tuon entisöinnin kanssa lähteä liikkeelle ja edetä. 
Hiomista tuo ikkuna vaatii se  nyt on selvää, mutta mitäs sitten?! Riittääkö pari kerrosta valkoista maalia ja thats it vai vaatiiko muitakin työvaiheita? Millaista maalia käyttää?
Kysymyksiä riittäisi, siksi käännynkin teidän puoleen :) Siellä on aivan varmasti joku, joka on tällaisia projekteja toteuttanut ja osaisi minua neuvoa! 



Olisin erittäin kiitollinen jos voisitte jakaa kullan arvoiset neuvonne miten saisin tuon ikkunanpokan siihen kuntoon, että sen voisi seinälle ripustaa..

lauantai 7. syyskuuta 2013

Päivän asua menneeltä viikolta


Mukavaa viikonloppua!
Päivitystahti ei ole viime aikoina ollut mikään kovin hurja, kaikki muu kun menee tällä hetkellä blogin edelle. Tässä kuitenkin näytille asua viime viikolta. Asua joka on muutakin kuin verkkarit ja toppi jossa viime ajat olen viihtynyt :)



Neule: Gant / T-paita ja housut: Zara / Kengät: Converse

Huolimatta neuleesta ja vielä mukaan nappaamastani huivista pääsi rintatulehdus iskemään :/ Viime päivät ovatkin menneet sohvan pohjalla melkein 40 asteen kuumeesta kärsien.. Kyllä tuli huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan tämä tulehdus.. Onneksi tänään olo on jo ollut hieman parempi!


Toivottavasti teidän viikonloppu siellä sujuu mukavimmissa merkeissä!
Alkuviikosta olisi luvassa ainakin DIY-aiheinen postaus, johon kaipaan teidän apua myös ristiäisvalmistelut pitäisi ensi viikona aikana saada kunnolla käyntiin!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Ensimmäiset viikot kotona

Heippa!
Eilen tuli kaksi viikkoa siitä kun jännittynein mielin lähdimme sairaalasta kotia kohti.. Sairaalaan keskiviikkona mennessä oli vain me kaksi, mutta sunnuntaina lähtiessä meitä olikin kolme, meidän oma pieni perhe < 3

Alku kotona on sujunut loistavasti yhteiselämän aakkosia opetellessa.. Vitsit miten jännää kaikki aluksi olikaan :) Ja vieläkin sitä välillä joutuu pikkuista katsoessaan nipistämään itseään niin uskomattomalta kaikki tuntuu!

Ihanaa on, että mies pystyy olemaan kaksi kuukautta meidän kanssa kotona ja palaakin työelämään vasta lokakuun alussa.. Ylimääräinen käsipari kun on todellakin tervetullut, puhumattakaan henkisestä tuesta, siitä että toinen yksinkertaisesti vain on lähellä!

Muru on myös pitänyt huolta tämän äidin ruokahuollosta kuten alla olevasta aamuaiskattauksesta näkyy ;)









Vaikka nyt ulos katsoessa ilma onkin varsin syksyinen, saimme sentään muutamista lämpimistä päivistä nauttia! Otimmekin heti vaunut alle ja teimme pieniä lenkkejä lähistölle. Kauppakeskukset sun muut ovat vielä pitkään "kiellettyjen"-listalla, mutta mikäs sen ihanampaa kuin rauhalliset kävelyt ulkoilmassa!
Ei myöskään taida olla vaikeaa arvata mikä meidän Minin laji tulee olemaan, ainakaan jos isältä kysytään! ;)








Käytiin hurraamassa iskää kentän laidalla ja myöhemmin illalla oli vuorossa kisakatsomoa.. Mini tosin taisi nukkua suurimman osan pelistä :)

Ja tottakai pienokaisella riittää ihastelijoita! Rajattiin vieraiden käynnit alkuun ainoastaan perhepiiriin ja siitä sitten pikkuhiljaa alamme laajentamaan sosiaalistaverkostoa.

Serkkupojat kävivät vieraisilla ja toivat mukanaan tämän herkullisen kakun! Meille onkin päiväkahvi pullasta muodostunut varsinainen tapa, josta kyllä pitää päästä pikimiten eroon! :) Itse en ainakaan ennen ole sellaista kahvini kaveriksi tarvinnut...





Jos isä vie pojan jo pienestä viheriölle niin äitipä tekekin pojasta autoilijan jo pienestä ;) Minä ajoin isäni ostamaa lokariautoa luultavasti aikaisemmin kuin mitä oppisin kävelemään :)

Kurvasimme nopeasti myös Loviisan Aitan kautta jossa sain hiukan shoppailla ;) Ja tarttuipa sieltä mukaan muutama kiva juttukin, joista voisin tehdä oman postauksen. Onko Loviisan Aitta mutten teille jo tuttu? :) Suosittelen!!













Mukavaa viikkoa sinne!! Itse aion nyt sytytellä vähän kynttilöitä, laittaa villasukat jalkaan ja käpertyä poikieni kanssa sohvannurkkaan! < 3