torstai 12. syyskuuta 2013

Nolla vuotta. Yksi kuukautta


EDIT:// Tein tämän postauksen jo eilen..Sen kirjoittamiseen taukoineen meni kaikkiaan 10h ja unohdin näköjään lopuksi painaa julkaise-nappiakin :D 


Meillä juhlitaan tänään yksi kuukautissyntäreitä! Neonataali eli vastasyntyneisyyskausi päättyy ja voidaankin puhua imeväisikäisestä. Pituutta ja painoa syntymään verrattuna on tullut hurjasti, välillä oikein kauhistelen miten "iso" poika tuo jo onkaan!! :)

Eilisellä punnituksella vaaka näytti 3.4 kg kun syntymäpaino oli 2.7 kg ja ensimmäisinä päivinä paino laski aina 2.5 kilogrammaan. Pituutta Minillä syntyessään oli 47cm, varsin pienipirpana siis :) Nyt kuitenkin senttejä oli kertynyt 53!






Kuukausi sitten, keskiviikko aamuna heräsin n. klo 06.00 menkkamaiseen jomotukseen alavatsalla. Ensimmäinen tuntemus koko 9kk:n aikana! Jännittynein mielin pohdin tämän tuntemuksen merkitystä. Se oli kuitenkin niin lievää jomotusta, että ajattelin sen olevan harjoitussupistelua tms.. Salaa kuitenkin mietin voisiko tässä nyt tapahtua jo jotakin :)  Viikkoja tuolloin oli "vasta" 38+5..
Samalla muistin, kaikki tekemättä olevat hommat :)
Niinpä siinä aamun tunteina varmuuden vuoksi laitoin nettipankissa kaikki eräpäivää lähenevät laskut maksuun ja pakkailin Nelly.com:iin ja Zalandolle palautukseen menevät paketit. Nautimme mieheni kanssa myös aamiaisen kaikessa rauhassa :)
Mies lähti varmuuden vuoksi tankkaamaan autoa ja palauttamaan pakettini postiin. Sillä välin aloinkin voimaan erittäin voimakkaasti pahoin.. Kipuilu oli edelleen lievää menkkamaista jomotusta, mutta muuten pystyin vain makaamaan kylpyhuoneen lattialla WC-pöntön vieressä. 

Yhdeltätoista päätimme lähteä käymään synnärillä näytillä. Olimme valmistautuneet, että laittavat meidät vielä takaisin..toisin kuitenkin kävi :)
He ohjasivat minut aluksi tutkimushuoneeseen käyrälle.. Supistukset olivat tosiaankin alkaneet ja olin 3 cm auki, joten jäimme osastolle sisälle. Sairaalassakin pystyin vain istumaan jakkaralla ja roikkumaan lavuaarinreunalla niin pahoinvoiva olin! Pieniä supistuksia siinä oli ja meni, mutta se huono olo vei koko huomioni. 

Puolilta päivin olo helpottui sen verran, että pystyin kokeilemaan ammetta kivunlievityksenä.. Tästä tykkäsin kovasti. Kyllä niitä supistuksia tietysti tuli, mutta vesi vei niiltä terävimmän kärjen ja rentoutti oloa.. Rakastan muutenkin lämmintä vettä, joten tuo  oli varsin ominainen paikka minulle..melkein voisin sanoa nauttineeni ;) 

Parin tunnin jälkeen veden vaikutus alkoi hävitä ja kivut puskea voimakkaammin läpi. Tässä vaiheessa pyysin jotain lisä kivunlievitystä. Minut ohjattiin saliin tilanne katsausta varten; 9cm auki ja puudutteiden anto oli liian myöhäistä! 
En ollut etukäteen tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa synnytyksen varalle. Olin päättänyt mennä tilanteen mukaan; olla ilman puudutetta, mutta toisaalta ottaa sen jos siltä tuntuu. Ja tuolla hetkellä todella tuntui siltä.. Hieman siinä taisinkin kiroilla, että miten niin liian myöhäistä muka :D

Kello oli tuolloin varmaan vähän yli kolme.. Melko pian tulikin ponnistamisen tarve ja päästiin toimiin :) Avautumisvaiheen kivut katosivat täysin, tilalle tuli varsin jännä venymisen tunne..en osaa sitä sen paremmin kuvailla,mutta totta on kun sanotaan sen avautumisvaiheen olevan "pahin". Ja tuo "pahinkin" riippuu täysin ihmisestä, jokainen kokee kipua eritavalla ja kipukynnyskin on yksilöllinen.
Ponnistaessa pystyy kuitenkin itse tekemään ja viemään synnytystä eteenpäin... Lopulta, klo 16.15 oli palkinto maailmassa! < 3  






Tässäpä synnytyskertomukseni pääpiirteittäin. Synnytys on ainutlaatuinen ja varsin henkilökohtainen kokemus, se miksi kuitenkin halusin pienen pintaraapaisun siitä jakaa näin julkisesti on varsin yksinkertainen. Netissä synnytyskertomuksia lukiessa 99% niistä on aika karmaisevaa luettavaa. En sano etteivätkö ne olisi totta. Osa varmasti onkin, mutta osa on varmasti liioiteltuja tai hieman väritettyjä. Ihmiset tulevat myös herkemmin kirjoittamaan nettiin niistä huonoista ja negatiivisista kokemuksistaan kun taas positiivisemmat jutut jäävät. Kun kaikki on sujunut hyvin ei moni katso aiheelliseksi tulla siitä kirjoittamaan. Näin ollen helposti tulee kuva, että synnytys on kauhea, kivulias ja tuskallinen kokemus!
Myös muiden naisten kanssa käymäni keskustelut olivat aika pitkälti linjaa " tiedät synnyttyväsi kun luulet kuolevasi"-linjaa :) Miksi ihmeessä meidän pitää pelotella toisiamme ja maailalla kauhukuvia seinille?!
Kyllähän synnyttäminen sattui, sitä en kiellä mutta olin odottanut todella paljon pahempaa. 

Tällaista tällä kertaa :) Tässä tosiaan minun mietteitäni sekä asiaa minun kokemana. Meillä kaikki suijui nopeasti ja hyvin, erilaisia tarinoitakin varmasti on.



Mukavaa loppuviikkoa!

5 kommenttia:

  1. Kiitos paljon kun jaoit näin henkilökohtaisen ja kauniinkin kokemuksen. Synnytystä ei varmasti kukaan voi kuvitella ennen kuin sen on itse kokenut. Elämän ihme on varmasti ainutlaatuinen kokemus ja ehkä josus itsekin pääsen sen kokemaan. :) Ihana pieni taapero siellä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivon todella että sinäkin pääset jonain päivänä kokemaan tuon maaillman mullistavan tapahtuman <3

      Poista
  2. ..ja niin se meidän pieni kulta tuli maailmaan.. <3 ihanaa. Kyllä mullakin Nooan synnytystarina oli aika "karmaiseva", kun taas Nuutin tosi helppo siihen verrattuna. Erilaisia kaikki tarinat, onneksi pääsit suht helpolla . Siitä saatavan palkinnon eteen tekee mitä vain.
    Ja hei: Rakkaat onnittelut 1-kuiselle muruselle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinoita on varmasti yhtä monta kuin on synnyttäjiäkin! Enkä missään nimessä halua vähätellä kenenkään kokemuksia, toivottavasti tekstistäni ei sellaista kuvaa saa!

      Itse kun olen sellainen "netin tutkija" ja silmiin osuu aina ne worst case scenariot :D Josko tästä tekstistä edes yksi synnytysjännittäjä saisi lievitystä!

      Poista
  3. Kaunis ja rauhallinen synnytyskertomus :-) Ja voi mikä hurmuripoika teille syntyikään :-)

    Olet oikeassa että ihmiset ehkä kertovat helpommin niistä kamalista kokemuksista tai ehkä ne vaan jäävät helpommin mieleen....
    Minä odotin synnytykseltäni jotain tuollaista mitä sinä kuvailit.Ja minä sain jotain aivan sen vastakohtaa..
    Mutta minä tekisin ja kärsisin kaiken uusiksi koska se ihana pieni poika joka minulle syntyi melkein 3 v sitten oli sen kaiken arvoinen <3

    Ihanaa vauva aikaa sinulle! Nauti :-)
    Ne pikkuiset vauvat kasvavat kyllä niin nopeasti...

    VastaaPoista