tiistai 11. maaliskuuta 2014

Unikoulua


Ciao! Meillä on ensimmäinen yö unikoulua takana! Tämä päivä mennääkin sitten kahvin ja kampaaja käynnin voimalla :)
Hieman ehkä yllättäen tai ainakin alkuperäisestä suunitelmasta poiketen päädyttiin nukkumaan ensimmäiset puoli vuotta perhepedissä. Nyt kuitenkin koin, että tähän on tultava muutos, Luukas heräili edelleen 1/2-1 tunnin välein pitkin yötä. Kiinteät meillä aloitettiin 5 ja puolen kuukauden iässä ja ne saavuttivat heti suuren suosion... Nopeasti siis lisäsimmekin annoksia ja nyt Luukas syö 4-5 kertaa päivässä. Tästä huolimatta poika kuitenkin herää tissille sen 110 kertaa yössä :)

Perhepeti oli siis varsin helppo ratkaisu aluksi ja useat yö heräämiset eivät oikeastaan missään vaiheessa minua pahemmin uuvuttaneet. Olisin edelleen ollut valmis tätä lapsentahtista perhepeti-ratkaisua jatkamaan, mutta suurin ongelma ja päätökseen vaikuttaja oli se etttä Luukasta ei saa kukaan muu nukahtamaan kuin minä! Ei edes isä, ainakaan ilman monen tunnin kauheaa itkuhuutoa. Meidän hääyöksi Luukas on menossa mammille ja pappalle hoitoon ja olisi se kiva, että kokemus olisi kaikille mahdollisimman positiivinen eikä minun tarvitsisi kokoajan murehtia miten he pärjäävät!
Toinen puoltava tekijä oli liikkuminen/turvallisuus, pelkään että poika pääsisi esteistä ja toppauksista huolimatta putoamaan meidän sängystä oikein kovin venkoillessaan.

Neuvolassa terveydenhoitaja oli myös sitä mieltä. että meidän yöheräily määrät ovat puoli vuotiaalle aivan liikaa, ravitemuksellisesti tuon ikäinen ei enää yösyöttöjä edes tarvitsisi! Emme kuitenkaan saanet konkreettisia ohjeita miten lähteä tätä unikoulua toteuttamaan. Netistä asiaa opiskeltuani päädyimme kokeilemaan Tassu-unikoulua. Mutta... sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää ;) Perhepedistä omaan sänkyyn ei siirrytäkään aivan niin helposti!





Miten meidän ensimmäinen yö sitten meni?! Varmasti olisi huonomminkin voinut mennä. Luukas söi illalla iltapuuron ja tämän jälkeen teimme normaalit iltatoimet. Hetki vielä sylittelyä ja halailua hämärässä olohuoneessa kunnes veimme pojan sänkyyn ja toivotimme hyvät yöt. 
Hetken aikaa kuului touhuilua ja hyväntuulista juttelua joka pikkuhiljaa muuttui kitinäksi. Emme vielä tässä vaiheessa menneet takaisin huoneesen, vasta sitten kun kitinä muuttui selvästi itkuksi. Hellästi käsi vatsan päälle, hyvän yön toivotukset ja pojan rauhoituttua lähdimme huoneesta. Toistimme tätä jokusen kerran kunnes tajusimme ottaa mobilen pois, poikahan roikkui siinä koko ajan eikä nukkumisesta tullut mitään. Tämän jälkeen itku alkoikin muuttua vaativammaksi. Usein emme ehtineet makuuhuoneesta pois kun itku jo alkoi. 
Hetken kuluttua ei enää riittänyt käsi vaan itku oli niin lohdutonta, että otimme pojan syliin rintaa vasten ja silittelimme selkää. Kuitenkin heti pojan rauhoituttua laskimme takaisin sänkyyn ja poistuimme huoneesta. Tätä jatkui 2 tuntia :)

En tiedä teinkö tässä kohtaa väärin, mutta iltapuurosta oli kuitenkin kulunut jo kolme tuntia, joten annoin pojalle maitoa. Tissille en hänen antanut nukahtaa vaan syömisen jälkeen laskin heti takaisin sänkyyn ja laitoin käden taas rauhoittavasti vatsan päälle. Muutama nyyhkäisy ja poika nukahti!




Loppuyö meni tunnin välein heräillen... Useimmiten riitti käden laittaminen turvallisesti päälle ja silittely. Muutamat kerrat tosin jouduin ottamaan syliinkin, itkun ollessa niin hillitöntä. Kaikenkaikkiaan Luukas söi yön aikana 4 kertaa. Olen tähän varsin tyytyväinen vaikka tavoitteena taitaisikin olla, ettei poika maitoa tarvitsisi ennen aamuyötä.


Jännityksellä odotan miten ensi yö menee! Vielä olisi pohdinnassa olisiko sittenkin parempi siirtää poika omaan huoneeseen nukkumaan?! Muuttaisikohan se mitään, viime yön Luukas siis nukkui meidän makuhuoneessa. 

9 kommenttia:

  1. Hei, kovin tutulta kuulostaa tuo perhepedissä tunnin välein syönti/heräily. Meillä on Luukasta 1,5 kk nuorempi esikoispoika:) Saimme rauhattomiin öihin apua omaan pinnasänkyyn siirtämisestä sekä unipussista. Itkuiseen heräilyyn meillä auttaa tutti sekä hellästi rintakehästä hyssyttely. Laitoimme Stokken sänkyyn lisäpalat, se tuntuu sopivan pojalle ja näin myös äidille, toissa yönä nukuin ensimmäistä kertaa melkein neljä tuntia putkeen:)
    Toivottavasti teilläkin yöt rauhoittuvat pikkuhiljaa.
    P.S. Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea teille esikoispojasta! <3
      Onpas helpottavaa kuulla että muutkin painiskelevat samanlaisten asioiden parissa kuin me! Hienoa, että olette saaneet apua rauhattomiin öihin. Nukkuuko poika teidän huoneessa vai siirsittekö hänet omaan huoneeseen?
      Lisäpalat mekin asensimme juuri, postauksen kuvassa viimeiset köllöttelyt mini sleepissä :)

      Mahtava juttu, että jätit kommenttia!

      Poista
  2. Ainakin tämä pikku kitisijä on varsin suloinen <3

    VastaaPoista
  3. Saman ikäisenä suurinpiirtein meidänkin pojut siirtyivät omaan sänkyyn, ainakin alle vuoden olivat molemmat. Nooalla muutos tapahtui muitta mutkitta ja paljon hän meidän välissä nukkui koko yön parikin vuotta, mutta Nuuttihan ei nuku vieläkään ilman yösyömisiä eikä malta nukkua välissä kunnolla enään.
    Tsemppiä teille! Kyllä se varmasti siitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei niinkään ne yösyömisetkään häiritse, viime yönä Luukas sai maitoa 4kertaa. Jonkun mukaan se varmasti on liikaa tuon ikäiselle ja taidankin tehdä tuossa kohtaa väärin kun noin monta kertaa maitoa annan. Tosin joka kerran jälkeen hän nukahti sänkyyn ilman itkuja!
      Toivon vaan, että Luukas oppisi nukahtamaan muidenkin nukuttamana kuin minun ja voisi pikkuhiljaa toivoa, että poika pärjäisi yhden yön hoidossakin :)
      Oletteko te yrittäneet jättää tuota Nuutin yösyömistä pois?

      Poista
    2. Voi että, ollaan! Kyllä nyt koulussa ja työssä käydessä jatkuva herääminen tuntuu koko päivän, varsinkin kun potilaiden kanssa pitää olla skarppina. Kun loma alkaa, loppuu yösyöminen ja pullon juominen. :)

      Poista
  4. Ihastuttavan suloinen poika tämä teidän Luukas <3

    VastaaPoista