keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Mitä äitiysloman jälkeen?


Heissan ihanat lukijat!

 Blogini on ollut aina varsin neutraali, en ole täällä mielipiteitäni tai ajatuksiani pahemmin jaellut. Nyt kuitenkin ajattelin hieman avata mitä viime aikoina päässäni on pyörinyt...
 Äitiys, lapset ja kaikki siihen liittyvä herättää aina varsin voimakasta keskustelua. Monet ovat auliisti jakamassa omia, "ainoita oikeita" tapoja, neuvoja ja mielipiteitä..
Muistakaa kuitenkin, että kirjoitan allaolevan tekstin meidän perheen näkökulmasta! Nämä asiat ovat kuitenkin niin perhe-ja lapsikohtaisia, se mikä sopii meille ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Ei ole olemassa yhtä ratkaisua tai yhtä tapaa joka sopisi kaikille, mutta näin meillä :)






Niinhän se on että kun on tottunut tiettyyn elintasoon on siitä luopuminen vaikeaa. Kotihoidon tuki ei päätä huimaa eikä itselläni myöskään ole mitään halua heittäytyä miehen elätettäväksi. 
Mitä vaihtoehtoja siis jää? Palata töihin? Ei houkutteleva vaihtoehto sekään.. Itse olen sitä mieltä, että 9kk:n ikäisen lapsen paikka on vielä kotona. Ymmärrän kyllä, että tämä ei ole kaikille mahdollista.

Viime kuukaudet olenkin pohtinut miten me tämän yhtälön toteuttaisimme. 
 Luukas on todella ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Kotona äidin kanssa osataan jo nyt kiukutella ja turhautua kun mitkään viihdykkeet eivät riitä, kotona kun välillä on vain niin kovin "tylsää":) Kaupungilla, vauvakerhoissa ja kylässä poika taas viihtyy erityisen hyvin! :) En silti usko että kokopäiväiseen hoitoon hän vielä olisi valmis.

Minusta olisi myös kamalaa etten olisi näkemässä miten lapseni oppii uusia taitoja vaan "tuntematon" hoitaja näkisi mahdollisesti poikani ensiaskeleet. Ehkä hieman kärjistetysti ajateltu, mutta haluan olla vielä mahdollisimman paljon pikkuiseni lähellä.




Me onkin tässä nyt viime illat miehen kanssa pyöritelty palettia oikein tosissaan ja aika hyvä suunitelma saatukin aikaiseksi! Minulla on lomia vielä pitämättä, joten heinäkuun loppuun asti saadan viettää tätä kotielämää. Sen jälkeen aloitan työt 50% työajalla! Kokeillaan tätä alkuun kolme kuukautta ja sitten katsotaan tilanteen mukaan jatketaanko näin vai lisäätäänkö tunteja.
Meillä on myös suuri onni, että isovanhemmat asuvat lähellä ja pystyvät poikaa hoitamaan < 3 Tämä onkin oikestaan se seikka, joka mahdollistaa sen ettei Luukasta tarvitse hoitoon laittaa! Olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta!
 Mieheni vanhemmat ovat eläkkeellä ja oma äitini alkaa taasen tehdä myöskin lyhyempää viikoa työssään! 
Ajatus olisi hoitaa poika kotona ainakin vuoden vaihteeseen asti, jolloin hän on 1v 5kk. Sitten mietitään uudelleen tuleeko tarha tässä kohtaa kuvioihin vai ei..


Pientä säätämistä tämä varmsti aiheuttaa kun miehen 8-16 työaika ja minun epäsäännöllisemmät tunnit pitää saada natsaamaan. Syksyllä miehen työaikakin tuosta vielä muuttuu, en kuitenkaan missään nimessä ole valmis läpsystä-vaihto tyyliseen elämään vaan tärkeää on, että perheen yhteisellekin ajalle jää tilaa!


Jatkossa varmasti tulee myöskin tarkemmin suuniteltua ja mietittyä rahankäyttöä, tämä saattaa olla alkuun minulle varsin vaikeaa kun on tottunut, että sitä luomuruokaa, laukkuja tai merkkivaatteita on voinut ostella sen kummemmin miettimättä onko tilillä rahaa vai ei ;) mutta lapsen ja perheen etu menee kaiken edelle < 3

On oikeastaan kivakin palata työelämään etenkin kun edessä on varsin pehmeä lasku :) En usko, että minusta olisi ollut kolmeksi vuodeksi kotiin jäämään. Vaikka tämä aika kotona lapsen kanssa on ollut todella ihanaa ja pieni ehdottomasti minulle kaikkein tärkein onkin, niin en voi kieltää ettenkö välillä olisi kaivannut työelämään. Työn tuomat haasteet ja kollegoiden seura on mukavaa vastapainoa tälle kotona ololle! Vuosi on myös pitkä aika olla poissa alalta, joka koko ajan kehittyy ja menee eteenpäin.






Mitenkäs teillä?; onko teidän ollut mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa vai oletteko palanneet heti työelämään? Miten olette kotiin jäämisen ratkaiseet?

25 kommenttia:

  1. Heips! Täällä ollaan mietitty ihan samaa ja samoja ajatuksia kuin sinulla.. Me ratkaistiin asia niin, että jään hoitovapaalle ainakin vuoden loppuun ja sitten katsotaan miten jatketaan. Poika silloin reilun vuoden ikäinen. Jos palaan töihin, teen vain muutaman päivän 3-4/viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hoitovapaalle jääminen, vuoden loppuun asti on pyörinyt myös täällä ajatuksissa..
      Hienoa, että sinulla on siihen mahdollisuus!! Tuo muutama työpäivä/ viikko kuulostaa myös hyvältä kompromissilta, saavat aivotkin muuta työtä :)

      Poista
  2. Meillä on myös suuri onni ollut isovanhemmat,niin minun että miehen puolelta. Tyttö meni tarhaan oisko ollut lähemmäs 3-vuotiaana. Itse kaipasin työelämään 9kk jälkeen, mutta halusin ehdottomasti olla myös näkemässä tytön kasvun joten työnantajani kanssa löydettiin hyviä ratkaisuja. Tulen ikuisesti olemaan kiitollinen tästä. Nyt taas vuorostaan kun tyttö aloittaa koulun, olemme kotona miehen kanssa että isovanhempien kanssa pohtineet ratkaisuja koulun ohelle. En missään nimessä halua että ekaluokkalainen lähtee kouluun yksin tai koulusta päästyä on yksin kotona kun työpäivämme loppuvat. Onneksi tässä kohtaa taas tukiverkosto on olemassa ja he ovat tukemassa arkeamme:')♡ Ymmärrän sua siis 100% sinua tämän asian suhteen, äläkä välitä muiden neuvoista. Sillä jokainen perhe on erillainen, ja lapsi on 100% onnellinen kun isä ja äitikin on. Tai siis näin meillä ainakin asia koetaan. :)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isovanhemmat ovat kyllä korvaamattomia <3 Luukas on kyllä onnekas kun he ovat vieläpä näin lähellä ja meidän elämässä tiiviisti mukana!
      Te olette tosiaan löytäneet hyviä ratkaisuja! 3-vuotias on aivan eri laittaa tarhaan kuin 9kkn ikäinen.

      Voi, aloitetaanko teillä koulu syksyllä!? Ihanaa ja liikuttavaa <3 Yksi uusi aikakausi alkaa, jänniä aikoja totisesti!
      Isovanhemmista on suuri apu koululaisen kanssa! Itsekin muistan aina koulun jälkeen olleeni iltapäivät mamman luona :) Pienen ekaluokkalaisen päivä kun saattaa päättyä jo klo 13 ja vanhemmat usein tulevat kotiin siinä klo 17, pitkä aika tosiaan olla yksin!!

      Poista
  3. Haha,ei pitäis kirjoittaa kommenttia kun tekee samanaikaisesti muuta. :D

    VastaaPoista
  4. Hyvältähän tuo kuullostaa! <3 Meillähän tehtiin lähes samanlailla ja hienosti on kyllä mennyt kaikki! Ollaan kyllä onnekkaita noista iki-ihanista appivanhemmista. Itseasiassa pojilla on tämä viikko ensimmäinen kokonainen hoitoviikko kun ollaan saatu sumplittua heille vain 12hp/kk kun olen tehnyt vuorotyötä mutta nyt on vaan päivävuoroa. Hyvät puolensa vuorotyössäkin, vaikka itse siinä on kyllä ajoittain aivan loppu.. Pääasia että kaikilla on kaikki hyvin ja lapset ovat tyytyväisiä. Luukaskin on niin reipas, että varmasti menee kaikki hienosti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuinka vuorotyötä inhoankin niin on siinä puolensa noiden työaikojen sumplimisessa! Tosin, kuten kirjoitinkin niin mitään läpsystä-vaihto vuoroja ei haluta! Onneksi on mahdollista tämä pehmeä lasku työelämään!
      Ja tosiaan, korvaamattomat isovanhemmat <3

      Poista
  5. Uskomatonta, oon miettinyt näitä asioita viime aikoina paljon ja tämä oli ihan kuin omaa tekstiäni! Allekirjoitan tästä ihan joka sanan ja me siis päädyttiin myös ihan samaan ratkaisuun :) Onni on joustava työpaikka ja lähellä asuvat sukulaiset..Olen jo saanut kokea paheksuvan katseen siitä että aion mennä töihin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen, mutta siinähän mulkoilee..Kyse on kuitenkin muutamista tunneista viikossa mikä tekee varmaan ihan hyvää itsellekin ja lapsi olisi tutulla hoidossa.
    No joo, ehkä en avaudu tästä enempää kun tosiaan tuossa kirjoituksessasi tuli niin hyvin meidänkin tilanne ilmi. Mutta kiitos kivasta blogistasi ja paljon onnea tuoreelle rouvalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä, että julkaisin tämän postauksen vaikka pitkään sitä mietinkin :) Varsin moni on näitä samoja asioita pyöritellyt! Ei muuten mitenkään helppoja asioita olekaan!
      Kiva kun jätit kommenttia, itse allekirjoitan myös täysin kommenttisi sanat.. Ja tiedän myöskin nuo katseet ;)

      Poista
  6. Hei! Olen itse puolivuotiaan pikku neidin yksinhuoltaja Helsingistä. Ja myös tottunut jonkinlaiseen elintasoon. Nyt on itsellänikin ihan hirveä tilanne kun syksyllä pitäisi palata töihin kun mahdollisuutta kotiin jäämiseen ei ole, näillä näkymin meille ei riitä se että olisin töissä osa-aikaisesti joten suren jo nyt sitä että joutuisin laittamaan pikkuisen tarhaan. Minulla ei ole mahollisuutta saada pikkuselle hoitoa omasta takaa, joten mietinkin mitä tekisin. Olen alkanut harkitsemaan muuttoa edullisempaan asuntoon sen takia että voisin olla vauvan kanssa pidempään kotona. Tämä harmittaa sillä asumme nyt aivan täydellisessä paikassa lähellä kaupungin hälinää mutta sen verran kaukana että luonta on vieressä. Jos lähden tästä puolen tunnin ajomatkan päähän niin mahdollisuutemme olisivat paljon suuremmat. Katson mitä kesä tuo tullessaan mutta ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Yksinhuoltajalla näissä asioissa onkin varmasti pyörittelemistä, varsinkaan jos läheisiä/tukiverkkoa ei ole lähettyvillä. Uskon kuitenkin, että jokainen löytää sen itselleen ja perheelleen parhaan vaihtoehdon.

      Poista
  7. Heippa. Meillä ei ole lapsia, toivottavasti joskus on ja on pakko sanoa: Kiitos tästä postauksesta! En siis oikeasti ole ainut, joka näitä pyörittelee ja miettii, miten mikäkin olisi mahdollista. En vaan yksinkertaisesti jaksa kuvitella, että olisin kolmea vuotta kotona. Plus se tulotaso ja siitä luopuminen, sekin mietityttää. Minäkään en haluaisi miehen tulojen varaan heittäytyä.

    Mutta ehdottomasti valtavan suuri kiitos tästä postauksesta! Toi paljon lohtua siihen, että muillakin on samoja mietteitä. Jostain syystä olen törmännyt vain näihin "kolme vuotta kotona" mietteisiin lähipiirissäni ja miettinyt jo kauhistuneena, että onko pakko.

    Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä postaus sai näin hyvän vastaanoton, mietin nimittäin todella pitkään sen julkaisemista!
      Minustakin tuntuu, että lukiessani/keskustellessa muiden kanssa ainut vaihtoehto on tosiaankin tuo "kolme vuotta kotona".
      Onneksi meillä on mahdollisuus tuohon lyhyempään työaikaan ja isovanhemmat auttamassa, jotta saadaan arki pyörimään! Ja minunkin aivot saavat muutakin kuin tämän kotonaolon. Enkä siis todellakaan vähättele tätä kotona oloa, aivan varmasti töissä pääsee jopa helpomalla ;)

      Poista
  8. Kiva postaus :) Itsehän olen ollut kotona aina, kun lapset on putkeen syntyneet, vuoden oon tässä välillä käynyt koulua. Nyt syksyllä kuopus on 3½v astuessaan päiväkodin hoiviin :)
    Itse olen viihtynyt hyvin, teen tässä kotona olemisen lomassa vapaaehtoistyötä ensi&turvakodille, oon vetänyt perhekahviloita MLL:lle ja yhdelle muulle. Toiminut kantoliina&kestovaippaesittelijänä ja sellaista :)
    Vuosia on nyt tässä vierinyt kuitenkin kahdeksan, ja olisi pikkuhiljaa aika kehitellä jotain muuta.
    Varmasti jos mies tekisi jotain erilaista työtä, ei olisi ollut mahdollista olla kotona. Toisaalta jossen olisi kotona, mies ei voisi olla noin paljoa töissä tai tehdä reissutöitä, ilman että hoitokuvioiden pyöritys olisi superhankalaa, sitten siihen lisänä lasten harrastukset, vanhempainillat jne. Varsinkin kun niitä hoitajia on käytössä ehkä yhdelle illalle per kuukausi :& Eli aika omillaan tässä ollaan lasten kanssa, mutta on se kyllä tiedetty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Nämä ovat niin perhekohtaisia asioita, kiva kuulla miten muilla asiat ovat menneet.
      Jos joku minua tässä 9kkn kotonaolossa harmittaa niin on se, etten ollut enemmän mukana esim juuri MLL:n toiminnassa. Oma äiti-vauvakerho meillä onkin joka kerran viikossa kokoontuu, mutta MLL olisi ollut paljon mielenkiintoista toimintaa!

      Poista
  9. Teidän suunnitelma kuulostaa todella hyvältä ja varmasti sopii teille :) Turha sitä muiden mielipiteistä on stressata, kun itse sitä elämää elää. Meilläkin poika kaipaa paljon virikkeitä ja viihtyy kylässä/hoidossa melkeinpä paremmin, kuin kotona, mutta hän nyt saa luvan viihtyä vielä äidin kanssa...ja tietysti tulevan sisaruksen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, että tämän on ratkaisu joka nimenomaan sopii juuri meille!
      Kuulostaa niin tutulta tuo kylässä viihtyminen ! Ehkä teillä sisarus muuttaa tilannetta! Ainakin hetken kuluttua heistä on jo seuraa toisilleen, ihanaa!! <3
      Voiko vauvakuume muuten iskeä vaikka Luukas on vasta 9kk?!? :))

      Poista
  10. Tämä asia varmasti jakaa mielipiteitä ja mietityttää kovasti jokaista äitiä (ja isää). Itse palasin juuri tämän viikon maanantaina töihin, tyttöni ollessa lähes tasan 1v. Mies jäi vielä kuukaudeksi kotiin tytön kanssa ja kesän mummi on luvannut hoitaa. Vasta siis syksyllä koittaa tarha-arki ja tyttö on silloin 1v. 4kk. On tosiaan ihanaa, että on isovanhempia, jotka voivat auttaa! Töissä on ollut mukavaa ja töihinpaluupäätös tässä kohtaa tuntuu oikealta. En missään vaiheessa suunnitellutkaan olevani kotona useampaa vuottaa. Tsemppiä mietintään ja päätöksiin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jakaa mielipiteitä, mutta oikeita ratkaisujakin on niin monta kuin mitä on perheitä :)
      Tuota miehen kotiin jäämistä olemme mekin jossain kohtaa harkinneet. Tällä hetkellä hänen työkuviot ovat sen verran haastavat, että josko ensi vuoden alussa tämä olisi mahdollista. Pystyttäisiin lykkäämään vielä hieman tarhaan menoa!

      Poista
  11. On ihan mielettömän hienoa, että isovanhempien avulla teillä on mahdollista noin mukavaan järjestelyyn! Meillä isovanhemmat asuvat kaukana, eikä muutakaan tukiverkostoa oikein ole, kun lähes kaikki läheisimmät ystävät ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle työn perässä. Juuri tällä viikolla jouduin perumaan lääkäriajan, kun emme saaneet hoitajaa lapsille, eikä mies juuri sinä päivänä pystynyt irtautumaan töistään.. Kun kerran tuollainen mahdollisuus on, niin ehdottomasti sitä täytyy käyttää, ja se on suuri rikkaus myös lapsille, että isovanhemmat ovat mukana elämässä. Minäkin olen miettinyt, että olisi ihan täydellistä palata töihin esim. 20h/vko. Saa niitä aikuiskontakteja taas, ja aivoille töitä, mutta silti pikkuisen ei tarvitsisi aloittaa täysipäiväistä hoitoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultaakin kalliimmat isovanhemmat <3 Kyllä sitä osaa arvostaa heidän tarjoamaan apua ja olla siitä kiitollinen. Paitsi, että heistä on meille vanhemmille suunnaton apu on Luukas todella onnekas saadessaan tutustua ja viettää aikaa heidän kanssaan!
      Kyllä tässä oma ammattitaito on hieman tainnut pölyttyä vuoden aikana :) Mahtaakohan sitä osata enää lainkaan keskustella kollegoiden kanssa muustakin kuin vaiposta ja yövalvomisista ;)

      Poista
  12. Kiitos todella paljon tästä postauksesta! Vaikka aihe ei olekaan minulle ajankohtainen, on todella mielenkiintoista lukea tästä aiheesta ja yleensäkin äitiyden ja vanhemmuuden tuomista iloista ja haasteista. Kirjoitat niin rehellisesti ja kauniisti, blogissasi vieraileminen on aina vaan niin virkistävää oli postausaihe mikä tahansa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että tämä aihe otettiin näin hyvin vastaan. Alkuun en meinannut edes julkaista tätä ja laitoin miehenkin useampaan kertaan tämän oikolukemaan :)
      On myös kiva kuulla, että vaikkei aihe ihan kosketakaan niin silti näitä tykätään lukea! Kovaa tasapainoilua täällä käydään vauvajuttujen ja muiden aiheiden välillä ;)

      Poista
  13. Hei.Minä olin pojan kanssa 3 vuotta kotona.Kotihoidontuki on naurettavan vähän mutta päätimme kun poika syntyi että teemme kaikkemme jotta on mahdollista olla mahdollisimman kauan hänen kanssaan.Nyt hän on 3,5 v ja minä opiskelen kahtena iltana viikossa jolloin hän on mieheni kanssa kaksin.
    Päiväkoti on tarkoitus ensi syksynä aloittaa..Iso muutos meidän arkeen..
    Mutta nyt hän on niin iso poika jo että eiköhän kaikki suju helposti...

    Ihanaa teille että saatte poikanne hoitoon isovanhemmille! Paras mahdollinen paikka pienelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotihoidontuki tosiaan on aivan naurettavan vähän!!
      Mikäli isovanhemmat eivät olisi näin suurena apuna en usko että itsekään työelämään palaisin. Kyllä sitten keksisimme jonkin toisenlaisen ratkaisun, jotta taloudellisesti minun olisi mahdollista jääd kotiin.
      Mutta onneksi näin, on tosiaan paras hoitopaikka pienelle <3

      Poista