torstai 17. heinäkuuta 2014

Ihanakamala töihin paluu


Ihan pakko tähän alkuun tunnustaa, mutta olipa hitsin kivaa palata töihin!
Tunnen näiden parin päivän jälkeen olevani kuin eri ihminen, olen todella kaivannut työminääni ja rooliani työyhteisössä.
 Älkää ymmärtäkö väärin; vuosi kotona on ollut ainutlaatuisen mahtava ja ensiarvoisen tärkeä enkä hetkeäkään vaihtaisi pois!
Kuitenkin nyt vasta, kun sai tiettyihin asioihin hieman perspektiiviä ja asioita katsottua etäämmältä, sitä huomaa miten onkaan kaivannut muutakin sen kodin ohelle (kuitenkin niin että se koti ja perhe tulevat ykkösena, aina!) 
Haastetta ja pähkinöitä aivoille! Kyllä minä välillä olen tainnut aikamoinen pirttihirmu olla ;)

Töissä ei ole pakko jutella kotiasioista eikä niiden jatkuva jauhaminen suotavaa olekaan.  Tämä olikin yksi asia joka minua töihin paluussa jännitti, kun on vuoden leperellyt vauvalle niin miten ihmeessä sitä osaakaan enää ammattisanastoa tai ylipäätänsä käydä fiksua ja kehittävää keskustelua kollegoiden kanssa! Pelko oli onneksi turha ja mielestäni ihan sopivassa määrin, ylpeän äidin oikeudella Luukaksesta puhuinkin ;)


IMG_1688
Ei meistä tämän kuvan perusteella ainakaan lastenvaate-blogiksi ole :)

Ensimmäisenä päivänä töihin lähtö oli kyllä kamalaa! Mies ja poika jäivät kaupungille ja tippa linssissä kävelin parkkihalliin, pohtien mielessäni muistaako poika minua enää illalla kun näemme!  Hassuja ajatuksia sitä päässä pyöriikin!
Alun shokista kuitenkin toivuttuani työ vei täysin mennessään, tunsin tekeväni tärkeää työtä, eritavalla kuin kotona ja koin onnistumisen tunteita suoriutuessani tehtävistä.

Toisen päivän ajattelin olevan helpompi, mutta aamulla baban syliin itkemään jäävä ja käsiä äitiä kohti ojenteleva murunen ei totisesti oloa helpottanut. Vielä kun en mieheltä saanut aamupäivän aikana vastausta viesteihin/puheluihin olin aivan varma, että jotain on vialla :) Hyvin kuitenkin nämä kaksi päivää ovat sujuneet, tosin mies kyllä myöntää ettei arvannut miten paljon hommaa minulla täällä on ollut. Ei se kotiäidin työ tosiaankaan mitään shoppailua, treffailua ja bloggailua ole ;)

Erityisen vaikeita ja huono äiti-fiiliksiä näistä kahdesta päivästä minulle aiheutti myös aikataulut; keskiviikkona töissä meni myöhään iltaan ja tänään lähdin aamulla juuri kun poika heräsi.Tuntuu kuin en pariin päivään olisi ollut lainkaan läsnä, mikä ei todellisuudessa pidä kuitenkaan paikkaansa. Tunne ja järki käyvät tässä kyllä tiukkaa taistelua keskenään!
Murhetta aiheuttaa myös Luukaksen vatsa, joka on viimeaikoina reistaillut mutta lääkäri käynnistä lisää omassa postauksessaan.


Nyt kun on kaksi päivää rehkitty niin onkin hyvä pitää jo perjantaina vapaata ja keskittyä tuohon pikkumieheen täysin < 3


IMG_1631


Ihanaa viikonloppua kaikille!

12 kommenttia:

  1. Niin sebon äidin osa - huonoa omaatuntoa teki miten päin vaan! Ja silti, nauti täysillä töissäolosta. Äitiys kun tulee jatkumaan loppuelämäsi;)
    Toivottavasti Luukaksen vatsavaivojen syyt selviävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, sitä pitäisi osata ottaa rennommin ja olla armollisempi itselleen!
      Töissä on kyllä kivaa ja työajan ollessa tuo 50% niin se ei lohkaise perheeltä niin paljoa!

      Poista
  2. ÄÄÄÄÄH, tämä viimeinen kuva Luukaksesta. <3 Postausta lukiessani koin hirveen tunnevyöryn, nuo samat ajatukset / fiilikset ovat vahvasti vielä omassa mielessäni näin 7vuoden takaa. Mutta samanaikaisesti kuitenkin muistan kuinka tuon iloisen / positiivisen puolen kun palasin työelämään. Muru, tiedän niin tämän hetkiset fiiliksesi. <3 Ihanaa vkl koko perheelle, nautitaan yhdessäolosta ja helteistä! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä löytyi, melkein lähipiiristä eräs todella taitava kuvaaja!! <3
      Ihanaa kuulla, että joku toinenkin jakaa ajatukseni, helposti kun vallitseva ajatus tuntuu olevan että äidin pitäisi haluta olla se kolme vuotta ihan vain kotona <3
      Odotan innolla meidän reissua!!

      Poista
  3. Voi hormonit, tuli ihan tippa linssiin, kun luki :D Ja vielä tuo koiranpentuilme tuossa viimeisessä kuvassa, ihana! Kyllä se vain niin on, että sitä pikkuhiljaa kaipaisi jotain virikettä omille aivoillekin, ehkäpä pientä opiskelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ninni! <3
      Mäkin itseasiassa mietin viime keväänä kun kaipasin jotain aivotyöskentelyä niin kotona opiskelua. Muistanko väärin vai oliko meillä aikaisemminkin juttua, että olet miettinyt lisää opiskelemista?

      Poista
  4. Tuttu tunne tuo töihin paluun ihanuus! Itselläni on kaksi lasta, joista molemmista olin kotona ensimmäisen vuoden. Ekana päivänä nautin niinkin yksikertaisia asioista kuin 1. Sain käydä yksin vessassa 2. Yksin autolla ajo 3. Kiireetön kahvihetki työkavereiden kanssa.
    Tekee tosi hyvää isälle nähdä kodin arjen pyöritystä ja joutua selviämään siitä itsekseen. Nousee taas äiti arvoon arvaamattomaan.
    Heculina nauti töihin paluusta, kyllä ne pärjää kotosalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, juurikin noiden asioiden nautinnollisuutta olen kollegoillekin täällä hehkuttanut :)
      Kiitos paljon viestistäsi, kyllä nautin ja tuo 50% työaikakin mahdollistaa pienen irtioton kotoa, muttei kuitenkaan vie tässä kohtaa vielä liiaksi aikaa. Tosin palkkapäivänä se sitten tuntuu :)

      Poista
  5. Olipa kiva lukea sun töihinpaluusta:) Itsekin pohdin asiaa juuri parhaillaan. Tuntuu hurjalle olla poissa pikkuisen luota, mutta kaikki muutkin ovat siitä selvinneet, joten kai minäkin:D

    Olisi kiva lukea uudestaan muutaman viikon kuluttua siitä miten uudenlainen arki on lähtenyt sujumaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea, että postauksesta on ollu "hyötyä" samojen asoíoiden kanssa kamppaileville, samalla kun sain omia ajatuksia asian suhteen purettua :)

      Varmasti kirjoitan aiheesta lisää kunhan meidän arki tosiaan tästä lähtee sujumaan.. Etenkin sitten kun miehen loma loppuu ja "arki" todella astuu kuvioihin ja hoitopaikka siirtyy isovanhemmille :)

      Poista