tiistai 10. marraskuuta 2015

RS-virus



Blogissa on taas vaihteeksi ollut varsin hiljaista, viimeinen postaus on viikon takaa. Tuohon viikkoon onkin mahtunut paljon niitä ei-niin miellyttäviä tunteita; huolta ja murhetta, väsymystä mutta onneksi myös niitä positiivisempia fiiliksiä; rakkautta, helpotusta, onnellisuutta & kiitollisuutta! Kuten viime postauksessa kerroin kävimme molempien lasten kanssa lääkärissä ja tuolloin Lilian sai "puhtaat paperit". Nopeasti tilanne kuitenkin muuttui ja keskiviikko iltana istuinkin kovasti yskivän vauvan kanssa päivystyksessä. Oikeasta keuhkosta kuului pieni pihahdus, mutta päivystävä lääkäri oli kuitenkin laittamassa meitä kotiin. Onneksi hän kuitenkin pyynnöstäni konsultoi lastenlääkäriä joka ottikin meidät osastolle! Nuo neljä päivää sairaalassa ovat minulle varsin epämääräistä aikaa, mutta kyllä se taisi olla heti ensimmäisen yön aikana kun diagnoosi RS-viruksesta varmistui!

Tosiaan neljä päivää tuli vietettyä sairaalassa eristyksessä. Olin alkuun varma, että pärjäisin siellä ja mies puolestaan saisi hoitaa arjen pyörityksen kotona. Kuitenkin huoli ja väsymys verottaa omaa jaksamista ja torstaina kun pelkästään nenätippojen laitto tytölle sai minut purskahtamaan itkuun hoitaja kysyi pitäisikö minun sittenkin pyytää miestä käymään. Hoitaja ehdotti myös, että voisi olla hyvä tuoda isovelikin kurkkaamaan missä sisko ja äiti oikein ovat, onhan tilanne hänellekin varsin outo. Tuo käynti auttoikin taas jaksamaan paremmin!


idrsvirus


Onneksi tyttö söi koko ajan suht hyvin ja happisaturaatiokin pysytteli siellä 96-99 välillä, joten lisähappea tai nenämahaletkua ei tarvittu! Ja toki nämäkin toimenpiteet olisivat olleet tytön parhaaksi vaikka niin hurjilta kuulostivatkin. Pariin otteeseen Lilianille annettiin maskilla hengitettävää lääkettä, muuten mentiin vain kipulääkkeen voimin. Selvittiin siis tuosta rajusta taudista suht "helpolla" vaikka kyllähän se koville otti. Tekee todella pahaa katsoa kun oma lapsi sairastaa eikä voi oikein mitenkään auttaa.  

Isänpäivän aamupala katettiin sekin sairaalaan, hieman erilainen aamupala kuin mitä olin suunnitellut. Yritimme kuitenkin ottaa kaiken tilanteesta irti ja niinpä mies esitti sängyllä nukkuvaa ja me Luukaksen kanssa "herätimme" hänet. Poika sai antaa kerhossa tekemänsä kortin ja matsiliput lahjaksi. Paras uutinen kuitenkin oli, että pääsimme aamupäivästä kotiin! Isänpäivän vietto jatkuikin tutummissa olosuhteissa ja neitikin alkaa pikkuhiljaa olla parempi. Flunssa vielä jatkuu, mutta pahin on jo onneksi ja toivottavasti ohi! Lilian on taas jo oma iloinen ja hymyileväinen itsensä < 3 Meidän pieni tyttönen!


6 kommenttia:

  1. Voi ystävä kallis! Ei pysty edes kuvittelemaan läpikäymiäsi tunteita ja huolta. Paljon rakkautta ja halauksia! ♥

    VastaaPoista
  2. Voi pientä! ♥ Hienoa, että paraneminen on alkanut..

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Onneksi nyt tauti takana päin ja kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  4. Voih, ikävä kuulla, että teillä on sairastettu. Tiedän kokemuksesta, että pienen lapsen kanssa sairaalassaolo vie voimat ja sitä on huolesta suunniltaan. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  5. Voi ei :( Onneksi nyt kaikki hyvin ja olette päässeet kotiin. Paranemisia. <3

    VastaaPoista
  6. Onneksi tauti jo osittain selätetty. Tuo pienen lapsen sairastelu on pahinta, kun ei osaa edes kertoa mihin sattuu :(

    VastaaPoista